K&N maailman laidalla

19.10.2007

Queenstown

16.10 Queenstown

Minä lähdin heti aamusta Shotover jetin kyytiin. Kaarinan lähtiessä riippuliitämään. Onneksi valitsimme lähteä aikaisin koska aamulla oli oikein hyvä sää. Shotover jet on 10 hengen jettivene, jossa on kaksi 300 heppaista V6 turbo moottoria. Näillä ajetaan parhaimmillaan vain 10 cm syvässä Shotover joessa. Varsin hyvä tapa herätä. Kuskin ajellessa kohti kanjonin seiniä ja tehden 360 asteen käännöksiä. Kaarinankin riippuliito sujui hienosti. Loppupäivän satoi vettä, joten oli mukava vain levätä hotellilla.

-Niko

17.10 Queenstown – Doubtful Sounds

Lähdimme heti aamu kuuden aikaan Queenstownista kohti Doubtful Soundsia päiväristeilylle. Meidän oli tarkoitus mennä Milford Soundsiin risteilylle yön yli, mutta maanjäristysten takia tie oli suljettu. Kahden edellisen päivän aikana maanjäristyksiä oli ollut toistakymmentä lähimmät vain 16 km päässä Queenstownista. Me emme kyllä niitä ole huomanneet. Dobtfull Sounds oli kyllä vaikuttava näky. Viimepäivien sateiden ansiosta pieniä vesiputouksia oli paljon.
Reissu oli kyllä raskas kun Ensin oli matkattava 2 tuntia bussilla Manapouriin josta 45 minuuttia laivalla jarven yli ja toisella bussilla tunti Doubtful Soundsiin jossa olimme 4 tunnin risteilyllä. Ja tietysti samat takaisin Queenstowniin.

-Niko

16.10.2007

Wellington – Nelson – Kaikoura – Christchurch – Fox Glacier - Queenstown

11.10

Aamulla kävimme Wellingtonissa bussilla kaupunkikierroksella ja satoi. Ajoimme bussilla Mt. Victorian päälle josta olisi pitänyt näkyä koko kaupunki. Me näimme lähinnä vesisadetta ja pilveä. Kyseisen vuoren rinteillä oli kuvattu myös taru sormusten herrasta -elokuvan kohtauksia. Uuden Seelannin ja Peter Jacksonin kuvaus sopimuksessa oli velvoitettu palauttamaan kaikki kuvauspaikat entiselleen. Eli mikään paikka ei näytä siltä miltä elokuvassa. Varmaankin jokin toisenlainen sopimus olisi ollut parempi ainakin turistien kannalta. Kävimme tutustumassa paikalliseen kansallismuseoon, joka oli varsin mielenkiintoinen. Olisi kyllä vaatinut paneutumista saada siitä enemmän irti. Siellä oli kaikkea maanjäristys simulaatiosta taideteoksiin.

Iltapäivällä nousimme saartenväliseen autolauttaan, joka vei meidät pohjoissaarelta eteläsaarelle. Matka kesti kolme tuntia ja sää muuttui sateisesta aurinkoiseksi. Keli merellä oli muutenkin oikein hyvä. Tämä paikallinen SeaWind oli kylläkin sen oloinen että kauhean kovassa meren käynnissä en olisi halunnut sitä kokea. Maisemat eteläsaaren puolella Malborough Soundin salmissa olivat todella mahtavat. Satamasta matka jatkui Nelsoniin halki viiniviljelmien.

- Niko

12.10

Nelsonin kävelimme hotellin läheisyydessä olevaan WOW museoon, jossa oli näytteillä autoja ja ”puettavia taideteoksia”. Autot eivät olleet niin erikoisia Cordia lukuun ottamatta. Täällä ei ilmeisesti ole jenkki autoja aivan Suomen malliin. Mutta puvut olivat hienoja. Takaisin päin yritimme mennä bussilla, mutta museon kassa muisti aikataulun väärin ja kaupungin ainut bussi kulkee tunnin välein. Joten kävelimme puolen tunnin odottelun jälkeen hotellille. Iltapäivällä kävelimme rantaa myöten kaupunkiin. Tutustuimme kaupungin keskustaan ja palasimme viimeisellä bussilla (klo 17.15!!) hotellille.

- Niko

13.10

Aamulla lähdimme kohti Christchurchia. Vietimme puolipäivää Kaikourassa matkan varrella. Kaikoura on tunnettu lähinnä merielämän rikkaudesta. Me Nikon kanssa lähdettiin pienlentokoneella katsomaan valaita. Nuoret urosvalaat potkitaan laumasta ja ne tulevat 10-12 vuodeksi Kaikouraan kasvamaan. Nähtiin loppujen lopuksi vain yksi kaskelotti, paitsi Niko näki myös vilauksen toisesta. Kaskelotit voi pidättää henkeä aina tuntiin saakka, joten puolen tunnin lennon aikana voi käydä niin että kaikki on yhtä aikaa ruokailemassa meren syvyyksissä. Tosin yhdenkin näkeminen oli tarpeeksi, koska maisematkin olivat aivan uskomattomia. Aurinko paistoi ja lumiset vuorenhuiput säihkyivät ☺. Matka jatkui iltapäivästä kohti Christchurchia, jossa ehdimme vain vähän kävellä kaupungissa ja syödä. Aikaisin aamulla matka jatkuisi taas kohti etelää.
- Kaarina

15.10

Saavuimme Fox Glacieriin jo edellisenä iltana, silloin päästiin katsomaan kiiltomatoja pimeässä metsässä. Ne oli kyllä tosi makeita! Heti aamusta lähdettiin kohti Fox Glacierin jäätikköä. Tuli lähes pikku-ukkoja taivaalta. Matka vuorta ylös kesti noin 1,5h. Satoi aivan kaatamalla, kaikki joet tulvi ja mun lainakengät vuosi. Aivan kamalaa. Hirvittävän hirveetä. Onneksi sitten kun tultiin alas päin sade loppui ja saatiin aurinkoiset kuvat jäätiköstä... Matka jatkui puolen päivän jälkeen kohti Queenstownia, sinne matkattiinkin kuusi tuntia. Onneksi mun ostamat akupunktio rannekkeet auttaa tosi hyvin tuohon matkapahoinvointiin. Queenstownin hotelli on kaupungin isoin, ja huone on aivan ihana ja lämmin!! Suuret plussat siitä :D.
Huomenna riippulentämään!
- Kaarina

10.10.2007

Rotorua - Taupo - Wellington

Ennen lähtöä Rotoruasta tiistaina, käytiin tutustumassa maori-kylään. Koko kylä sijaitsee käytännössä rikkilähteiden päällä. Lähes jokaisen talon pihassa (tai läheisyydessä) on oma pieni rikkilähde, jossa voi tehdä ruokaa tai johtaa lämmintä vettä. Kierroksen yhteydessä oli myös konsertti, jossa paikalliset esittivät maorin kielisiä perinteisiä tansseja ja lauluja. Maoreiden sotatanssi oli pelottavaa, oikeasti. Tarkoituksena on saada vihollinen perääntymään ilman taisteluita. Kierroksen lopuksi syötiin perinteinen hangi-lounas. Rikkilähteessä kypsytettyä lihaa ja kasviksia. Oli oikein hyvää.

Lounaan jälkeen pakkauduttiin bussiin ja ajeltiin Taupoon iltapäiväksi. Harmiksi satoi kaatamalla vettä kun oltiin lähdössä kävelylle, joten jäätiin lataamaan valokuvia teidän iloksi. Tai siis Niko latasi ja mää nukuin :). Sitten käytiin syömässä ja mentiin takaisin nörtteilemään tietsikalle - ja mä nukuin taas. Illalla käytiin kyllä vähän kävelemässä, jotta voitiin todeta että olis harmittanu kaatosateessa kävellä siellä. Kiva pieni kaupunki - mutta niitä täällä on kun sieniä sateella.

Keskiviikkoaamuna (eli tänään) lähdettiin kohti Wellingtonia, pyjamissa. Meillä oli bussissa pyjamabileet ja kaikki päivän pysähdykset tehtiin pyjamissa. Hauskaa, miten ihmisillä meni päivärytmi ihan sekasin kun näkee vajaa 20 ihmistä pyjamissa :D Pysähdyttiin armeijamuseossa, kylässä jossa kaikki liittyy jotenkin siellä sijaitsevaan tukikohtaan. Museorakennus oli rumin ikinä, ihan hirveä kivimörskä. Sisältä kahvila oli tosin oikein viihtyisä ja veskit siistit. Täällä on yleisestikin tosi siistit yleiset vessat - jopa ne jotka on ilmasia (!) kaupungeissa. Tosi hienoa, myös se on pistänyt silmään että täällä on hurjan siistiä. Ei roskia, tai edes linnunkakkaa ympäriinsä. Se missä täkäläiset voisivat ottaa mallia meikäläisistä on talon rakennus. Kynnys ja tiivisteet on ilmeisesti ihan vaan pohjoismaalaisten yksinoikeus. Tälläkin hetkellä täällä Wellingtonin hotellissa on seinällä autolämmitin, ei kynnystä ja ikkuna vetää niin että auton äänet kuuluu siitä läpi- ihan kuin se ois auki. Seinällä oleva lämmitin on siis tosissaan ihan autolämppärin näköinen ja on kerrallaan aina 30min päällä, sitten pitää käydä huoneen oven vieressä painamassa nappia, jotta se menee taas päälle. Aivan älytöntä. Onneksi ei olla kuin yksi yö täällä. Eilisessä Taupon hotellissa oli sentään jatkuva lämmitys :) Osaapahan arvostaa elämän "pieniä" asioita taas. Wellingtonia yritettiin nähdä tänään, myös sateessa. Huomenna meillä on vielä pari tuntia, toivottavasti paremmalla säällä. Käytiin syömässä koko porukan kanssa tosi kivassa ravintolassa, joka oli myös tosi edullinen! Aivan älyttömän kokoiset annokset - niko söi ison pihvin ja pulitti siitä vain 28nzdollaria (joka on n. 14e)! Nyt mäkin oon saanu syötyä, olo on jo paljon parempi. 7h bussissa ei oikein tehnyt kivaa, mutta kyllä sen kesti. Tänään vika yö pohjoissaarella, huomenna matka jatkuu lautalla yli Nelsoniin, eteläsaarelle.

Päiviteltiin noita kuvagallerioita tuossa oikeella, tsekatkaa siis vanhatkin läpi.

9.10.2007

Rotorua

Täällä haiseeeeee! Haisee niin pahalle... Kuvitelkaa mädäntyneen kananmunan haju ja kertokaa se kymmenellä =/. YÖK. Eikä siihen kyllä totu. Haju tulee siis kuumista lähteistä, joista rikki purkautuu. Siitä Roturuan toinen nimi ”Sulpha City”. Hyvä puoli lähteissä on kyllä se, että kaiken maailman mutahoitoja ja lillumiskylpylöitä täällä on hirveästi.

Saavuttiin tänne eilen ”retken” ekana päivänä ja ollaan nyt kaksi yötä peräkkäin tällaisessa kivassa apartementoksessa, joita nää kutsuu lodgeiksi. Kanssamatkustajat on kivoja, kovaäänisiä nuoria naisia ☺. On täällä toinenkin mies yhden tytön mukana. Mukana on yksi ruotsalainen, kaikki muut briteistä ja ausseista. Meitä on yhteensä joku 12 + 2 staff-henkilöä. Matkustellaan mukavalla ja uudella bussilla, jossa tosin ei oo ihan hirveen mukavaa. Tiet on täällä hirveän pomppusia, paha olo on taattu. Toivottavasti totun nopeasti...

Tänään vuokrattiin Nikon kanssa fillarit ja fillaroitiin joku 20km reissu. Poikettiin muutamassa turistikohteessa ja fillaroitiin järven rantaa pitkin. Takasin tullessa satoi aivan kaatamalla, mutta sade oli tosi lämmintä – ei varmasti yhtään samanlaista kuin siellä kotosuomessa tällä hetkellä :P. Käytiin museossa (Roturua Art and History Museum) ja tutustumassa Uusi-Seelantilaisiin eläimiin ja kasveihin (Kiwi Encounter ja Rainbow Springs Nature Park). Kiwi on erittäin uhanalainen alkuperäinen täkäläinen lintu, jota nyt suojellaan suurella tohinalla. Kiwillä on lähes karvainen höyhenpeite, eikä se osaa lentää. Kiwi Encounterissa haudotaan niiden munia ja hoidetaan poikasia, kasvatetaan puoli vuotta vanhoiksi ja päästetään sitten luontoon. Päästiin lasin takaa katselemaan hautomoa ja ”päiväkoti”laatikoita. Nähtiin kiwejä ihan livenäkin, todella hassun näköisiä. Siellä ei saanut ottaa kuvia, joten voitta vaikka googlettaa linnun ;). Niko on ottanut hirveän määrän kuvia, kun saadaan hyvä nettiyhteys ladataan niitä teille näkyville. Nyt jo netissä.

Huomenna suunnataan aamupäiväksi maori-kylään tutustumaan ja syömään lounasta siellä. Sitten suunnataan eteenpäin ja iltapäivällä ollaan jo Taupossa.

6.10.2007

Auckland

Lento Hong Kongista sujui oikein mukavasti. Katsottiin molemmat uusin Harry Potter ja sen jälkeen saatiin nukuttua lähes aamiaiseen asti. Minä ainakin huomattavasti paremmin kuin edellisenä yönä. Matkalaukutkin olivat löytäneet oikeaan koneeseen, joten ne löytyivät hihnalta. Päästiin tullissakin esittelemään meidän retkeilykenkiä. Niissä oli suomalaista mutaa, niin tullissa pesivät ne. Muuten selvittiin hyvin kun meillä ei ollut mitään ruoka-aineksia mukana. Ja ruokakoirat eivät kiinnostuneet meidän matkatavaroista. Myöskään läpivalaisussa ei enää etsitty terroristivälineitä vaan hedelmiä ja ruokaa.

Matkustettiin lentokenttä bussilla keskustaan, josta löysimmekin hotelliin. Käytiin pikaisesti suihkussa ja vaihtamassa kamoja. Sen jälkeen läksimme kohti satamaa ja Devonporttia. Devonport oli mukavan rauhallinen alue eri puolella lahtea kuin Aucklandin keskusta. Kiipesimme mutkittelevaa mäkeä paikalliselle Mt. Victorialle, josta oli hienot näkymät Aucklandiin ja ympäröivälle merelle. Mäen päällä bongasimme ensimmäisen minin, liki virheettömän Clubman farmarin. Pian minin omistaja tunnistikin meidät hulluiksi suomalaisiksi, jotka haluavat aloittaa lomansa kattelemalla minejä. Menossa oli Aucklandin mini klubin kuukausittainen tapahtuma, joka tällä kertaa oli Poker Run eli minit suunnistavat viiteen välietappiin ja saavat jokaisesta pelikortin. Maalissa parhaan käden saanut palkitaan. Ihan ilman ennakkotietoja meitä ei tunnistettu vaan otin ennen matkaa yhteyttä paikallisiin miniharrastajiin ja neuvoivat meidät tuolle välietapille. Tsekkauspisteen vetäjän Murrayn kanssa tuli juteltua enemmältikin. Ihan kaikkia minejä ei jaksettu odottaa kun alkoi nälkä ja vuoren huipulla puhaltava kova tuuli häiritä liiaksi. Yhteensä minejä nähtiin toistakymmentä kaikki todella hienossa kunnossa - tai oli siellä yksi replica meikäläisen sinisestä ministä. Sama väri ja myös punainen konepelti :9 Tapahtumaan oli lähtenyt 19 miniä eli muutama jäi näkemättä. Nyt siis minun matkani on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Yleisilmeeltään autot eivät näytä muutenkaan mätänevän ihan Suomen tahtiin. Kävimme syömässä ja palasimme hotellille hieman lepäämään. Illalla kävimme vielä kaupungilla kävelemässä. On outoa että täällä on todella pimeää, kun on pimeää. Rakennettuja autoja on liikenteessä todella paljon. Skylineä, Evo-mitsua, Imprezzaa, Supraa ja Lexusta tuntuu näkyvän reilusti. Muutama hieno vanhempi Nissani, Toyotakin ja Kupla tuli bongattua. Myöskin jokunen uudempi volkkari esim. R32 ei todellakaan vakioputkistolla.. Nyt täytyy ryhtyä nukkumaan jos saisi vuorokausi rytmin tähän maahan inhimilliseksi.

Kuvat on netissä niihin pääsee klikkaamalla otsikkoa.

5.10.2007

Hong Kong - lentokenttä

Pikainen kukkuu Hong Kongin lentokentältä, matka jatkuu puolen tunnin kuluttua kohti Aucklandia. Lontoosta lähtenyt Air New Zelandin kone teki täällä välilaskun, tankkaavat varmaan bensaa ja ruokavarastoja. Lento Helsingistä Lontooseen meni oikein mukavasti, vähän jännättiin että ehditäänkö hyvin jatkolennolle. Ehdittiin oikein hyvin, toivottavasti matkalaukutkin... Tuo iso jumbo millä nyt lennetään on kaksi kerroksinen mörssäri, hirveän kokoinen. Meillä on tosi kivat paikat, rivin ekoina ja käytäväpaikat. Pääsee jalottelemaan kivasti eikä kukaan ole edessä hosumassa. Jokaisella on omat screenit, joten saa katsoa mitä leffaa haluaa, milloin haluaa. Löytyy myös paljon tv-sarjoja. Ruuat on olleet Nikon mielestä hyviä, mun mielestä... mielenkiintoisia. Pakkohan sitä on totutella, jottei näänny kolmen viikon aikana. Nyt pitää tankata tavisruokaa täältä lentokentältä, palaillaan toivottavasti pian!